Tätä ette TV:ssä näe – Korpijengi kulissien takaa

Reality on kasvanut suosituksi TV-ohjelmatyypiksi, jossa kamerat seuraavat henkilöitä herkeämättä. Kuvattavien ympärillä pyörivä kuvausryhmä taltioi lähes joka minuutin, saadakseen ohjelmaan riittävästi sisältöä. Jos ovat kuvattavat paljon ruudussa, tehdään kameran takanakin pitkää päivää. YLE:n Korpijengi on luonnossa tapahtuva tosi-TV-ohjelma, jonka kuvauksissa tuotantotiimi kulki nuorten vaeltajien kanssa saman reitin ja joutui retkeilemään ihan tosissaan. Ohjelman teossa hääri myös Retkinikkari Joppe Ranta. Nyt kurkistetaan kameran taakse ja tutustutaan tuotantoryhmän työhön.

Kun katsoja tuntee olevansa osa reality-ohjelmaa, on tuotantokin onnistunut. Jos lopputulos on niin vakuuttava, ettei katsoja mieti kuka tämän on kuvannut tai miten kaikki on järjestetty, on tuottajakin tyytyväinen.

Harvoin television äärellä kukaan tulee miettineeksi, että kuvattavia on seurattava herkeämättä ja materiaalia on saatava paljon. Tuskin kukaan niin kiinnostava ja naseva jutuissaan onkaan, että valmista saataisiin lyhyillä otoksilla. Totuus on, ettei vähästä materiaalista voi pitkää ohjelmasarjaa tehdä.

Kuvan tai äänen taltioimiseen on yhden televisiosarjan takana useita ihmisiä, kymmeniä tunteja töitä ja vähintään yhtä paljon liikkumista sekä tekemistä, kun kuvattavilla kameran edessä. Näin oli myös sillä yli kymmenhenkisen tuotantotiimillä, joka tämän kesän alussa vei kymmenen nuorta Evon metsiin vaeltamaan.

Yellow Film & TV teki viikon ajan YLE:n Summeri-nuortenohjelmaan kesäsarjaa, joka kuvattiin hyvin vaihtelevissa olosuhteissa, ja kameroiden tuli käydä kelistä riippumatta. ”Valmistelut on tehtävä hyvin ja riskit minimoitava”, kertoo ohjelmasarjan tuottaja Tomi Paajanen ja jatkaa, ”välineiden on yksinkertaisesti vaan toimittava, sillä liikkuvassa tuotannossa ei kuvausta voi laittaa tauolle.”

Turvallisesti vaeltamaan

Kun Korpijengin bussi pysähtyi vanhan hämäläisen savottakämpän pihalle ja nuorten seikkailu alkoi, oli taustalla tehty jo muutama kuukausi ankarasti töitä. Taipuminen ohjelmaideasta tilaukseksi ja tuotannon aloittamiseen oli jo vaatinut oman aikansa.

Kymmenen 14 – 16 -vuotiaan nuoren lähettäminen ensimmäistä kertaa vaellukselle vaatii tietysti hyvien tyyppien löytämisen, mutta myös paljon taustatyötä ja suunnittelua. ”Vaikka realityn ideana on näyttää kaikki niin kuin se oikeastikin tapahtuu, on tekemiselle luotava turvalliset puitteet ja sisällölle rakennusaineita”, muistuttaa Paajanen.

Evon retkeilyalue valikoitui kuvausmaastoksi, koska kauniissa hämäläisessä metsässä pystyi vaeltamaan sopivan pitkiä taipaleita ja yöpymispaikat saattoi valita keskenään sopivasti erilaisiksi. Tarvittaessa reittiä olisi pystyttävä nopeasti pidentämään tai lyhentämään, jos vaeltaminen ei menisikään suunnitelmien mukaisesti.

Alue metsäautoteineen mahdollisti hyvät puitteet myös logistiikalle. ”Kuvausryhmän kulkeminen porukan mukana, liikkuminen perässä ja kiertäminen kulkijoiden eteen sekä kaikki huoltotoimenpiteet, pystyttiin hoitamaan kivuttomasti”, Tomi Paajanen selvittää. Tärkeintä hänen mukaansa oli kuitenkin mahdollistaa nopea ensiapu ja ambulanssin esteetön pääsy riittävän lähelle tai vaikka koko porukan evakuoiminen, jos jokin onnettomuus olisi päässyt tapahtumaan. ”Riskianalyysit oli tehty huolella ja turvallisuussuunnitelmat aukottomiksi.”

Vaikka nuoret suunnistivat itse ja yrittivät parhaansa mukaan pysyä reitillä, seurattiin ryhmän liikkeitä kaiken aikaa paikan päällä ja tuotantopäälliköiden toimesta reitin varrelta. Tuottaja Tomi Paajanen kertoo, että vaeltajien sijainti tiedettiin metrilleen ja mahdollisissa eksymistilanteissa heidät olisi ollut helppo palauttaa reitille. Koko matka kuitenkin sujui lähes ilman murheita.

Koulutusta kun kamera ei käy

Saapuvalle ryhmälle on pihalla kasa varusteita. Nuorilla ei omia retkeilyvälineitä juuri ole, joten tärkeimmät tavarat on tuotantoryhmä hankkinut etukäteen. Tällä myös varmistetaan, että varustus on luotettava ja kaikki varmasti pärjäävät reissussa.

Vaikka osallistujien vähät omatkin tarvikkeet on yritetty parhaan mukaan kartoittaa, on joku tuonut mukanaan aivan liian ohuen makuupussin. Pienillä järjestelyillä sekin saadaan korvattua ja estettyä korpijengiläisen paleltuminen.

On selvää, että retkeilyvälinekasassa on ensikertalaisille paljon uusia tavaroita. Harva on koskaan edes nähnyt kaasukeitintä tai pystyttänyt nykyaikaista vaellustelttaa. Kaikkeen tähän nuoria yritetään perehdyttää riittävästi. ”Kädestä pitäen ei kaikkea opeteta, sillä aloittelevilla retkeilijöillä halutaan säilyttää kokemisen ja oivaltamisen riemu,” muistuttaa Paajanen.

Liian pureksittu ja hyvin hallittu välineiden käyttö, ei myöskään antaisi todellista kuvaa nuorten osaamisesta, eikä se muutenkaan olisi hyvää sisältöä reality-tyyppiseen ohjelmaan. Perehdytyshetkien jälkeen kouluttajat väistyvät tilanteesta taka-alalle ja kamerat käynnistyvät.

Ohjaaja määrittelee kuvakerronnan isot linjat ja kuvaajat taltioivat tunnelmakuvia tavararöykkiötä penkovista nuorista. Vaikka jokaisella korpijengiläisellä on nappimikrofoni kaulallaan ja lähetin vyötäröllä, kiertää kaksi äänimiestä puomiensa kanssa kameramiesten vanavedessä. Kuva on tärkeä, mutta vasta yhdessä kunnolla tallennetun äänen kanssa syntyy laadukas kokonaisuus.

Kun tavarat ovat löytäneet omistajansa ja rinkan pakkausta harjoiteltu tarpeeksi, siirtyy joukko pystyttämään asumuksiaan. Telttoja on varattu yksi kahta henkeä varten ja kaksi telttakuntaa muodostaa ruokaryhmän.

Telttojen pystyttäminen vie paljon aikaa, mutta lopulta kaikille on nukkumapaikka valmistunut. Onneksi kesäillat ovat valoisia, joten myöhäisen iltapalan valmistamista ei pimeys häiritse. Toki kaikille on jaettu otsalamput, mutta ensimmäinen kaasukeittimen käyttö on turvallisempaa tehdä päivänvalossa.

Aamu valkenee suureen seikkailuun

Ensimmäinen yö teltassa menee kohtuullisesti. Uusi elementti jännittää monia ja yöunet jäävät lyhyiksi. Aamiaisen valmistamista saapuu seuraamaan YLE:n Aamu-TV. Kahdeksan minuutin suoraa lähetystä valmistellaan tunnin verran ja samaan aikaan Korpijengin oma kuvausryhmä häärii aamutoimia tallentamassa.

Vaikka reality on totuuden tallentamista, eikä esimerkiksi käsikirjoitusta ole tehty tai vuorosanoja laadittu, on Korpijengille tehty päiväohjelma ja tuleva reittikin suunniteltu. Kuvaaminen sekä päivän järjestelyt vievät aikaa, ja vaikka niille onkin laskettu aikataulusta tuplasti lisäaikaa, ei nuorten vaeltajien iloinen joukko tahdo saada aamupalaansa syötyä, telttojaan purettua tai rinkkojaan pakattua. Lähtö viivästyy.

Totuus valkenee nuorille karulla tavalla, sillä nyt ollaan oikeasti lähdössä metsään ja rinkka todellakin painaa. Kulkijat ihmettelevät toisilleen kantoviilekkeen ahdistusta tai kulkemisen raskautta. Juomapullot ovat tiukasti käsissä ja nestettä kuluu. ”Olemme tähdentäneet juomisen tärkeyttä ja kulkemisen jaksottamista”, Paajanen kertoo. Vaikka nuorten pitäisi vahtia itsekin taukojaan, pitävät vaellusvastaavat huolta paussien pitämisestä ja nestetankkauksesta.

Ensimmäisten satojen metrien jälkeen maistuvat jo energiapatukat ja tulevan lounaan aikaakin aletaan toistuvasti kysellä. Vehreässä hämäläismetsässä kulkevaa polkua reunustaa vaihtelevat maisemat. Maasto polveilee ylös ja alas.

Reissun ensimmäinen lounaspaikka on vanhan metsäpirtin tuntumassa. Retkikeittimien käyttö käy kerta kerran jälkeen sujuvammin. Pussista syötävät pakastekuivatut ruuat ovat kaikille uusi tuttavuus. Ne näyttävät monien mielestä jo kerran syödyiltä, mutta makua kehuvat kaikki. Ainakin niissä on rutkasti energiaa helpottamaan loppupäivän koitoksia.

Kuvausryhmä syö ja kastuu

Retkeilyohjelmassa sisältöä tehdään normaaleista askareista. Luonto on vahvasti mukana ja se tuo oman mausteensa kuvakerrontaan. ”Pelkkää kävelyä ei katsoja jaksa loputtomiin katsoa, vaan kiinnostavia asioita on saatava taltioitua runsaasti”, tähdentää Korpijengin tuottaja Tomi Paajanen. Sellaisia hänen mukaansa ovat esimerkiksi ruuanlaitto, vedenpuhdistus, telttojen pystytys, tikkupullan valmistus ja vastaavat toimet.

Kun Korpijengillä keittovesi kiehuu, ei kameramies syö vaan kuvaa. ”Vaikka aterian jälkeen täytyisi matkan heti jatkua, on tosi-TV:ssä henkilökunnankin ehdittävä aterioimaan”, Paajanen naurahtaa. Hän kertoo, että jokaisen ruokapaikan läheisyydessä kiehuu vesi myös tuotantoryhmälle. Ohjaaja, äänimiehet, kuvaajat, vaellusvastaavat ja muu väki piipahtaa syömään, kunhan ehtivät.

Tuotantoporukka lusikoi pussiruokansa, täyttää juomapullonsa, tunkee muutaman energiapatukan taskuunsa ja siirtyy takaisin työhönsä. Kovaa kiirettä ei ole, sillä nuorten vaeltajien joukko on liikkeissään kaikkea muuta kuin nopea ja tehokas.

Iloinen puheensorina, joka yltyy välillä ihan meteliksi asti, täyttää metsän, kun Korpijengi saa syötyä ja tekee lähtöä. Kasatut keittimet tungetaan rinkkoihin, tyhjät ruokapakkaukset sujautetaan roskispusseihin, eikä mitään jää maastoon kertomaan matkalaisten visiitistä.

Kun ohjelmassa nuoret tuskailevat rinkkojensa painoa ja kiemurtelevat painavien taakkojensa alla, kannattelee kameramies olallaan isoa kameraa ja äänimies kuljettaa rinnuksillaan yli viidentoista kilogramman nauhurilaukkua. Jokaisella kuvausryhmästä on näiden lisäksi selässään reppu lisätarvikkeita ja omia tavaroitaan varten. Kuvaamisen aikana kukin yrittää sopeutua vallitseviin olosuhteisiin ja pukeutua kelin mukaan.

On selvää, ettei metsässä tehtävässä liikkuvassa tuotannossa kuka vaan pärjää. Kamera- ja äänimiesten on oltava asialle vihkiytyneitä ja tottuneita luonnossa liikkujia. ”Tämä on astetta kovempien jätkien työmaa”, naurahtaa Paajanen ja muistuttaa, että kuvausryhmä kävelee vähintään saman verran kun nuoretkin, mutta usein myös kiirehtivät juosten painavan kalustonsa kanssa kuvattavien edelle.

Vaikka toiminta on rankkaa, meneehän kuvausryhmä nukkumaan vasta nuorten nukahdettua ja ovat valmiina jo tuntia ennen herätystä, nauttii koko porukka täysin siemauksin ohjelman tekemisestä. Tomi Paajasen mukaan ne TV-alan ammattilaiset, jotka muutenkin harrastavat luonnossa liikkumista hakeutuvat mielellään tällaisiin tuotantoihin.

”Ammattilaisia tarvitaan tuotannon joka osa-alueella, eikä vain tuotantojärjestelyissä, kuvaamisessa tai äänittämisessä,” korostaa Paajanen ja jatkaa, ” vaelluksen onnistumisesta vastaavat retkeilyalan asiantuntijat.” Vaellusvastaavat huolehtivat muonista sekä tarvittavista retkeilyvälineistä. Maastossa he pitävät joukon oikealla reitillä, liikuttelevat nuoria ohjaajan toiveiden mukaan ja yöpyvät korpijengiläisen kanssa metsässä.

Kolmantena kuvauspäivänä sataa rajusti. Hetkittäin aurinko pilkistää pilvien takaa ja ilma selkiää. Kun nuoret pukevat ja riisuvat sadeviittojaan, tallentuvat nekin hetket kameroiden muistikorteille. Jos aikaa jää, yrittää kuvausryhmäkin pitää itseään kuivana. Sateen tauottua on sadevaatteiden alla hikinen tunnelma, eikä paikalla sankkana parvena pörräävät hyttyset ainakaan helpota tilannetta.

Korpijengi vaeltaa neljän päivän ajan Evon metsissä. Yöt vietetään teltoissa retkeilyalueen nuotiopaikoilla. Tuotantoryhmällä on oma tukikohtansa, missä kukin käy vuorollaan hetken huilaamassa. Basecampissa ahertaa myös leikkaaja.

Ohjelmaa editoidaan heti tuoreeltaan. Muistikortit käydään tyhjentämässä tietokoneille samalla, kun kameroihin ja nauhureihin haetaan tuoreita akkuja. Parhaimmillaan Korpijengin kulkemista kuvataan kahdella televisiokameralla, kolmella action-kameralla ja kuvauskopterilla. Yöksi telttoihin annetaan vielä kaksi videokameraa nuorten itsensä kuvaamia päiväkirjakertomuksia varten.

Perille saavutaan melomalla

Viimeisen illan kohokohta on vaahtokarkkien paistaminen nuotiolla. Rankka reissu lienee vienyt mehut kulkijoista, koska kihertäminen teltoissa vaihtuu nopeasti tasaiseen kuorsaukseen. Sade ripsii ja pitää omaa kiehtovaa ropinaansa teltan katossa.

Aamutoimet ovat nopeat. Korpijengi patistetaan liikkeelle, koska perille on tultava suunnitellun mukaisesti. Sivistyksessä odottelee jo suihku, kunnollinen ruoka ja kotiinpaluun varmistaja linja-auto.

Aamupäivän yllätyksenä ovat reitin varrelta löytyvät kanootit. Joukko perehdytetään melonnan saloihin ja alukset työnnetään järvelle. Tuotantotiimikin sähköistyy, sillä turvallisuus myös vesillä on oltava aukottomasti varmistettu. ”Meillä on järvellä vene turvaamassa melomista ja varmistajat kulkevat jalan rantaviivaa pitkin”, Tomi Paajanen selventää pelastusvalmiutta.

Melonnan jälkeen rantaan pääsyn tuoma ilo on Korpijengille ennenaikaista, sillä reissun päätepiste on vasta seuraavan järven päässä. Vielä on edessä raskas kanoottien kuljetus kannaksen ylitse, ennen loppumelontaa. Paracord-rannekoruista puretuista naruista ja monitoimityökaluilla katkaistuista kapuloista saadaan apua avokanoottien kiskomiseen.

Kapea puro liplattaa rehevässä metsässä. Majavat ovat rakentaneet muutaman padon melojia hidastamaan. Toinen äänimies on kiikuttanut nauhurinsa maaliin ja palannut kamerakopterin kanssa ikuistamaan Korpijengin aherrusta joella.

Ratkaisevalla hetkellä sade yltyy ja kopteria ei voi nostaa ilmaan. Melojien lipuessa järvellä kohti päätepistettään, rientää puolet kuvausryhmästä rantoja pitkin vastaanottamaan nuoria vaeltajia. Kun kanootit on kiskottu rantaan, on klaffi kalahtanut viimeisen kerran. Korpijengi on kuvattu.

Nuorten noustessa linja-autoon, tyhjentää tuotantotiimi kiivaasti tukikohtaansa. Retkeily on siltä osin ohi heiltäkin, mutta huoltoimet jatkuvat vielä muutaman päivän. Reissussa ryvettynyt kuvauskalusto täytyy puhdistaa, kaikki reissussa olleet teltat pitää kuivattaa, keittimet ja muut välineet huoltaa.

Leikkaaja vaihtaa tukikohtansa kaupunkiin, mutta työ jatkuu. Kahdentoista jakson editointi ottaa aikansa. Tuottaja tarkistaa tuloksen ja valmis ohjelma siirtyy televisiokanavalle esitettäväksi. Nuorilta onnistui reissu erinomaisesti, joten he ovat ruudussa suosionsa ansainneet. Kuvissa ei heidän vaellusviikkonsa tallentajia eikä koko projektin mahdollistajia näy. He ovat vain niminä lopputeksteissä, mutta varmasti hyvin tyytyväisinä tulokseen.

Korpijengi, esitettiin heinäkuussa YLE TV2:lla Summeri-ohjelmassa ja katsottavissa YLE Areenasta.

Kuvasatoa Korpijengin kuvauksista