Voi onnen päivää

Kulkurin keittokirja on Turkka Aaltosen klassikkoteos. Se ilmestyi Suomen Matkailuliiton kustantamana vuonna 1989.

Kirja vie syvälle erä- ja nuotioruokien maailmaan, opettaen kuivatusta, erilaisia nuotioita, ruoka-aineita, riistan ja kalojen käisttelyä, välineitä ja niin edelleen.  Onpa siinä tarkkaan kuvattu myös Trangian käyttö ja annettu vielä ohjeet talvikäyttöön.

Iso osa kirjan viehätyksestä ja hyödystä on kymmenet ja kymmenet reseptit. Niitä seuraamalla voi valmistaa jäkälä-ruisleipää taikka ananaskakun, liha- ja kalaruuista nyt puhumattakaan.

Kirjan lopussa on asiaa hätämuonista sekä ohjeet reissuruokalistan suunnitteluun. Pitkät ruoka-ainelistat ravintosisältöineen auttavat kulkijoita valitsemaan ruokia reissuilleen.

Kirjassa on Turkka Aaltosen teoksille tyypillisesti Martti Arkon tarkka piirroskuvistus.

Toinen yhtä kiinnostava oli Yrttiopas

Kun Kulkurin keittokirja muinoin ilmestyi, lainailin sitä useasti lainastosta. Omaan ei ollut varaa.

Yhtä kiinnostava oli Yrttiopas. Sekin Turkka Aaltosen sekä Martti Arkon tekemä ja Suomen Matkailuliiton vuonna 1986 kustantamana. Se käsitteli suomalaisia luonnonkasveja, joita voi kerätä ja käyttää ravinnoksi, mausteeksi, lääkkeeksi, värikasvina tai jollain muulla tavalla.

Tarkat havainnekuvat ja levinnäisyyskartat, runsaan tietomärään sisältävän tekstin ohessa teki Yrttioppaasta hyvin kiinnostavan kirjan.

Kirjan loppuun oli koottu runsas valikoima erilaisia reseptejä. Niistä saattoi löytää ohjeet voikukka-kermaviilisalaattiin tai jauhosavikkapuhveihin. Ihan viimeisillä sivuilla oli taulukot, mikä kasvi soveltui teeksi ja mitä ravintoarvoja pettuleipä sisälsi sekä paljon paljon muuta kiehtovaa.

Voi tätä onnen päivää

Kun ihan ikiomia en onnistunut tuolloin hankkimaan, rallattelin valokopiokoneella molemmista kirjoista oman painoksen. Laitoin ne päällekkäin ja oikein liimaselällä varustettuna ne kuuluivat kirjahyllyni aarteisiin.

Niistä kirjoista ammensin tietoja ja opin monenlaisia uusia asioita, joita oli kiva kokeilla retkillä.  Aikaa myöten sivut irtoilivat ja kuluivat kulmistaan. Kun olisi ollut varaa ne hankkia, oli kirjat jo myyty loppuun.

Näin kului vuodet ja aina silloin tällöin yritin Kulkurin keittokirjaa löytää divareista. Turhaan.

Kun nyt Turkka Aaltonen tuli jälleen tärkeäksi, ryhdyin toden teolla etsimään keittokirjaa itselleni. Internetistä antikvariaattien kappaleet oli myyty ja muiden nettipörssien kautta etsittynä niitä ei myöskään ollut vapailla markkinoilla.

Jo vähän epätoivoisena koitin kepillä jäätä ja kysyin varovasti yhdeltä vanhalta tutulta, joka itsekin on kirjojen kanssa ollut paljon tekemisissä, että mahtaisiko olla mihinkään jäänyt ylimääräistä Kulkurin keittokirjaa.

Kyllä oli onnea ja ilo ylimmillään, kun sain nopean vastauksen: kyllä löytyy, lukematon kappale ja myös bonuksena löytyisi Yrttiopas, jos kiinnostaa. No, kiinnostihan se.

Nyt voi valokopionippuni jäädä hyllyyn, kun sain aarteet oikeina kirjoina. Vaikka internetissä on melkein mitä vaan, ei se koskaan korvaa kunnon kirjoja.

Näitä ei siis juuri vapaana liiku, mutta kirjastoista varmaan vielä löytyy. Kannattaa käydä lainaamassa ja lukemassa, jos retkiruokailu ja eräperinteet yhtään kiinnostavat. Suosittelen lämpimästi.