/ / Radiopuhelin hyötykäytössä – Motorola T82 Extreme testissä

Radiopuhelin hyötykäytössä – Motorola T82 Extreme testissä

with Ei kommentteja

Radiopuhelin on hauska kapistus ja vähän jännäkin. Radioliikenne helpottaa yhteydenpitoa lähialueilla ja PMR-puhelin on siksi tapahtumissa ja retkillä hyödyllinen väline. Testasin alkuvuoden Motorolan T82 Extreme -radiopuhelinsettiä ja tässä on raportti.

   

Radiopuhelimissa on aina jotain kiehtovaa. Jo aikoinaan, kun partiossa niitä pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan, tuntui tangentin painaminen jotenkin tärkeältä. Kun sormi koukistui, seistiin selkä suorana ja katsottiin kaukaisuuteen. Hieno hetki. Muistan edelleen, että partiolippukuntamme radiopuhelinkutsut olivat Heikki 1 ja Heikki 2. Se ei unohdu ikinä.

Myöhemmin radiopuhelimia on tullut käytettyä partiossa useitakin kertoja, leireillä ja erilaisissa tapahtumissa. Olen jopa tangentin käyttöön koulutettu, koska kävin nuorena myös partiolaisten Viestikurssin. Teollisuusvartijan työssä radiopuhelin kuului varusteisiini ja radion välityksellä sain ULA-keskukselta keikkoja taksiurani alkuvuosina. Viime aikoina on radiopuhelin ollut korvallani retkien ja tapahtumien lisäksi TV-tuotannoissa ja omissa videokuvauksissa. Joten eetterissä on oltu.

Radiopuhelimet ja järjestelmät ovat vuosien varrella muuttuneet rajusti. Taajuuksia on tarvittu useamman käyttäjäryhmän tarpeisiin ja tekniikkakin on mennyt aika lailla uusiin ulottuvuuksiin. PMR446 on näppärä jokamiehen yleiseurooppalainen radiopuhelinjärjestelmä, jonka käyttäminen ei vaadi radiolupaa tai taajuusmaksua. Se käyttää 446 megahertsin taajuusalueella ja radioiden säteilyteho on rajoitettu 500 milliwattiin. Käytännössä tällä saadaan muutaman kilometrin alueella toimiva kahden tai useamman radiopuhelimen verkko. Järjestelmässä voi toimia usealla kanavalla ja kun puhelimet mahdollistavat myös alikanavien käytön, voi samalla alueella olla useampikin radiopuhelimien verkko, jonka viestit eivät sotke toisiaan.

Olen kokeillut jo ihan ensimmäisiä PMR-puhelimia ja muutaman puhelimen omistan itsekin. Ne halvimmat mallit ovat valitettavasti aina tuntuneet hyvin leluilta, eikä niihin ole syntynyt sellaista luottoa, kun tukevampia malleja käytettäessäni. Jotenkin haluaisin väittää myös, että ne PMR-alkuaikojen rimpulat eivät kuuluneetkaan niin hyvin, kuin tämän päivän kapulat. Faktaa minulla ei tästä ole, koska radiopuhelimien kuuluvuus on monen asian summa ja häiriöttömyys tai kantomatkat voivat samassa paikassakin vaihdella rajusti.

Extremepuhelimet testikäytössä

Olen tämän vuoden alusta käyttänyt Motorolan T82 Extreme -radiopuhelimia. Ne ovat olleet käytössä isossa yleisötapahtumassa ja parin hengen retkillä, mutta menestyksellä myös videotuotannoissa. Yhteydenpito on toiminut moitteetta ja radiot täyttäneet paikkansa.

Kaksi T82-puhelinta on pakattu tukevaan salkkuun, jossa molemmille on oma taskunsa ja paikka verkkovirtalaturille. Aloitin tarkoituksella laukusta, sillä tämä on ensimmäinen oikeasti kätevä, mitä olen käyttänyt. Yleensä laukuissa on muotoon tehdyt paikat puhelimille ja latureille, mitkä myyntitilanteessa näyttävät kyllä hienoilta, mutta ovat muuten epäkäytännölliset. Puhelimet kyllä pysyvät paikallaan, mutta johdot ja muut pursuvat pitkin ja voivat jäädä kannen väliin. T82:n laukun kansitaskuun menee laturi ja puhelimet käytännöllisesti pohjaosaan. Laukku on kova ja kangaspintainen sekä vetoketjulla suljettavissa. Se on hyvin näppärä napata mukaan ja siisti varastoida, kun puhelimia ei tarvita.

Itse puhelin on kookas, runko vahva ja säänkestävä. Koko on käytännöllinen, kun puhelinta pidetään kädessä, sillä liian pienten laitteiden hallinta on yleensä hankalaa. Rungon yläreunassa on kiinteä antenni ja vieressä pyöritettävä kytkin, josta laite käynnistetään ja äänenvoimakkuutta säädetään. Kun T82-setissä tulee mukana RSM-mikrofonit, eli johdon päässä oleva mikrofoni/kaiutin/tangentti-yhdistelmä, voi itse puhelin olla vyöllä ja mikrofoni kiinnitettynä takin rinnukseen. Volyymia on helppo säätä näkemättä, kun säätönuppi löytyy vyöllä olevasta puhelimesta helposti.

Irtonainen RSM-mikrofoni on näppärä tilanteissa, jossa radioliikenne on kohtuullisen vilkasta. Laitetta ei tarvitse aina ottaa käteen, vaan riittää, kun painaa tangenttia rinnuksella ja kääntää vähän päätä mikrofonin suuntaan. Laite mahdollistaa myös VOX-toiminnon, missä kanava aukeaa puheesta, ilman tangentin painamista. Se toimii kyllä, mutta en tykkää sen viivestä, ja lähetyshälytysten ollessa päällä sen vinkumisesta, joten en juuri käytä sitä ominaisuutta. Lisämikrofonin kiinnitystä kannattaa tarkkailla, sillä joskus sitä tulee tahtomattaan nykäistyä ja se saattaa nousta reiästään. Silloin kuuluvuus lakkaa. Sitä ei välttämättä huomaa muusta, kun kukaan ei vastaa vaikka kuinka huutelet.

Asetuksia ja vaihtoehtoja riittää

Asetusten laitto on helppoa etupaneelin napeista painelemalla. Niitä pitää painaa sen verran voimakkaasti, että ne eivät vaihdu itsekseen tai vahingossa, kun käsi tai takin helma niihin osuu. Radiopuhelimessa on myös pieni LED-lamppu, joka syttyy omasta katkaisijastaan. Suunnistuslampuksi sen valoteho ei riitä, mutta ei se ole tarkoituskaan. Lamppu on kätevä pikkuaskareissa, kun muuta valoa ei ole. Sen huono puoli on se, että LED jää RSM-mikrofonin liittimen alle, joka varjostaa sitä aika pahasti.

Normaaliin viestittelyyn T82 on siis hyvin toimiva värkki. Eikä missään ole sen kummemmin huomautettavaa. Sen sijaan käytettävyyden kannalta on mainittava se erinomaisuus, että lataus on näissä micro-USB:n kautta, eikä vanhalla pyöreällä liittimellä, kuten monissa muissa malleissa. Micro-USB:n kautta radiopuhelimet voi ladata autossa kännykkälaturilla tai maastossa virtapankin kautta. Se on näennäisesti pieni asia, joku voi sanoa, koska niitä toisia liittimiäkin voi käyttää, mutta ne täytyy aina hankkia erikseen. Micro-USB-latureita löytyy joka paikasta, joten akkujen ehtymistä ei tarvitse pelätä.

Tärkeä työväline videokuvauksissa

Olemme käyttäneet uusia T82-puhelimia menestyksellä videotyöskentelyssä. Kun kuvataan hieman kauempaa ja käytetään langatonta mikrofonia, niin kuvaajan ja kuvattavan keskisen kommentoinnin hoidamme PMR-puhelimella. Varsinkin paikassa, missä on muita ihmisiä, viesti kulkee sujuvasti ja ympäristöä häiritsemättä. Radiopuhelimen voi kuvattavalla piilottaa vaatteisiin ja olen joskus vaihtanut silloin myös erillisen korvanapin RSM-mikrofonin tilalle.

Ulkopuolisesta voi tuntua hassulta tai ylimitoitetulta, että pienessä videotuotannossa käytetään radiopuhelinta, mutta se on oikeasti hyvin kätevä. Kuvaaja näkee näytöltä miltä kokonaisuus näyttää ja osaa sanoa kuvattavalle, jos joku ei näytä hyvältä. Asiaa voi korjata lennossa. Samoin kuvattava voi helposti pyytää uutta ottoa, jos on tullut seottua sanoissa tai muuten on mennyt pieleen. On helpompi uusia samoilla jalansijoilla, kun rakentaa tilanne uudelleen, jos virhe huomataan vasta myöhemmin.

Näppärä setti moneen käyttöön

Motorola T82 on hintansa väärti. Tukeva ja säänkestävä rakenne, monipuoliset ja helposti käytettävät toiminnot sekä hyvä ja selkeä kuuluvuus tekevät radiopuhelinsetistä käyttökelpoisen monenlaiseen käyttöön. Retkillä se käy yhteydenpidossa ja turvalaitteena. Tapahtumajärjestäjille se tarjoaa kätevän tavan hoitaa hommia, kun samaan rinkiin voi pistää useammankin puhelimen. Eri ryhmät voivat käyttää omia kanaviaan, mutta kahden kanavan kuuntelu voi olla päällä isommilla vastuullisilla, jolloin hän pääsee seuraamaan useamman ryhmän toimintaa.

Yksi ehkä hauskin ja hyödyllisin käyttötapa on autoreissujen yhteydenpito. Kun matkustetaan kahdella tai useammalla autolla, voi PMR-puhelimilla viestiä autosta toiseen. Ei tarvitse joka asiasta soittaa kännykällä ja autokuntien välinen ryhmähenki kasvaa, kun saa naljailla isossa ryhmässä.

Lisätiedot:

(Klikkaa kuvaa)

Share