/ / Lähes täydellinen retkiruokasarja – Summit to Eat testissä

Lähes täydellinen retkiruokasarja – Summit to Eat testissä

with Ei kommentteja

Ruoka näyttelee tärkeää osaa retkeilyssä, vaelluksilla ja muissa luontokoitoksissa. Suoraan pussiin valmistettavia retkiruokia on markkinoilla ollut jo muutaman vuosikymmenen ajan. Niiden suosio kasvaa koko ajan ja tuotemerkkimäärä lisääntyy.  Testasin yhden uusimmista ja yllätyin positiivisesti.

Ensimmäisiä Reitereita maistellaan Norjassa syksyllä 1996. Kuva on nk. tuplavalotus, jossa sama ruutu kuvataan kahdesti ja ihmiset ovat vaan vaihtaneet paikkaa vasemmalta oikealle.

Kun öljykriisi vaivasi maailmaa kehitettiin veteen sekoitettavat ruuat. Niitä oli jo avaruuden valloitukseen suunniteltu ja pienessä mittakaavassa kokeiltukin, mutta huoli kansalaisten ravinnonsaannista nopeutti teknologian kehitystä. Saksalainen Trekking Mahlzeiten oli ensimmäisten joukossa tuomassa esikypsytettyjä ja pakkasessa kuivattuja aterioita markkinoille. Kuivaaminen on hyvin vanha säilömismuoto, mutta kylmän käyttäminen nopeutti prosessia.

Ruuista kiinnostuivat tietenkin armeijat ja tutkimusmatkailijat. Retkikuntakäytössä arvostettiin kevyttä ja helposti valmistettavaa ruokaa, eikä korkea hinta ollut esteenä niiden hankintaan. Selkeä etu perinteisesti kuivattuun ruokaan oli nopea valmistuminen, ei tarvinnut kuin lisätä vesi. Käytännössä tavallisesti kuivatut ruoka-aineet toimivat samaan tyyliin, mutta ne tarvitsivat huomattavasti pidemmän valmistusajan, sillä nesteen imeytyminen ja kuivatun tuotteen turpoaminen vie helposti parikymmentä minuuttia ja ylikin.

Summet to Eat -merkin Kanafajita riisillä näyttää kuivana tältä.

Pussikeitot ja blåbandit yleistyivät vauhdilla, mutta kätevämmän retkiruuan piti pois markkinoilta hinta. Valmiimpia ruokia myytiin säilykepurkissa, mutta kun ruoka sisälsi nestettä ja pakkauskin oli peltiä, niin retki- ja vaelluskäytössä ne olivat epämiellyttävän painavia. Samaa voi sanoa legendaarisesta Sissimuonasta eli Jalostajan tinapaperipussiin pakkaamasta valmisateriasta. Se oli tyhjiöpakattua ja täysin kypsää, syöntivalmista tavaraa, ja tarvitsi vain lämmityksen vesihauteella. Sissimuona poistui, kun kuivatut ruuat yleistyivät hieman enemmän.

Metkaa on se, että saman tyyliset, täysin valmiit ja pussiin pakatut, ruuat yrittävät taas kovasti tulla markkinoille, mutta hankalaa se tuntuu olevan. Olen niitäkin maistanut, eikä maussa ole yleensä moitittavaa, mutta ne eivät vain yleisty. Ehkä me olemme vasta oppineet kunnolla ymmärtämään esikypsytettyjen ja pakkaskuivattujen retkiruokien idean, niin seuraavaa askelta on hankala ottaa.

Suoraan pussista on syöty Suomessa jo yli 20 vuotta

On jännä juttu, että esikypsytettyjä ja pakkaskuivattuja ruokia on ollut tarjolla Suomessa jo yli 20 vuotta, mutta silti ne ovat monelle uusi tuttavuus. Niihin suhtaudutaan edelleen hyvin tunteikkaasti, koska yksi ateriapussi maksaa kuudesta kahteentoista euroa. Sehän on vain arkipäivälounaan hinta, mutta silti sitä kauhistellaan. Yleisin laskentatapa on kertoa vaellusreissun ruokailujen määrä pussien hinnalla ja päivitellä miten kalliiksi ruokahuolto tulee. Pussiruokaan pitäisi suhtautua realistisesti ja ottaa se vain yhdeksi vaihtoehdoksi. Kun keli on huono ja väsymys painaa, niin mikä on parempaa, kun vain hieman vettä keittämällä saa täydellisen ja hyvin energiapitoisen aterian, eikä tiskiäkään tule kuin lusikasta.

Katsaus kotivarastossani oleviin retkiruokamerkkeihin.

Muutenhan retkille ja vaelluksille voi ottaa mitä mieleen juolahtaa ja askarrella ateriaa vaikka tuntikaupalla. Kuivaaminen kotikuivurilla ja laittelemalla ruoka-aineet vakuumikoneella päiväkohtaisiin pakkauksiin, on retkiruokavalmistelua parhaasta päästä, mutta ei senkään tarvitse olla se ainoa tapa. Retkiruokapussit ovat oikeasti hyvä tapa helpottaa elämää ja varmistaa riittävä energian- ja tarvittavien vitamiinien saanti, kun ollaan tiettömien taipaleiden takana.

 

Retkiruokia on tullut maistettua – ja paljon

Ensimmäisenä isona merkkinä Suomeen tuli, reilu parikymmentä vuotta sitten, saksalainen Reiter Travellunch. Olin silloin aitiopaikalla ja pääsin sitä tuoreeltaan maistamaan. Se oli kiehtova ruoka, kun täällä oli totuttu aivan toisenlaiseen retkiruokameininkiin. Reiteriä maistettuani tiesin, että Minestronekeittoon ei enää olisi paluuta. Reiterin valikoimissa oli aamupaloja sekä pää- ja jälkiruokia. Ja pääosin kaikki olivat erittäin herkullisia.

Olin kahden kaverini kanssa Pohjois-Norjassa vaellusreissulla syyskuussa 1996 ja ruokahuolto oli täysin Reiter-ruuilla hoidettu. Teimme maahantuojaa varten testiä ja se raporttikin on minulla vielä tallella. Täytyypä joku päivä skannata se esimerkkinä aidosta aikalaiskertomuksesta.

Reiter-testi käynnissä norjassa 1996. Maahantuojalta oli saatu oikein lippiksetkin reissuun.

 

Pääsin retkiruokien makuun jo heti tuoreeltaan, mutta ovat ne tulleet tutuiksi tässä vuosien varrella muutenkin. Retkeilytoimittajana olen todennäköisesti maistanut kaikki Suomessa olleet ja olevat tuotemerkit, mutta lusikoinut myös ison kasan vain ulkomailla myytävien brändienkin ruokia. En tietenkään ole jokaista makua kokeillut, mutta uskoisin minulla olevan valmiista retkiruuista kohtuullisen suuri kokemus ja sitä kautta näkemys, joten kompetenssia tämän testinkin tekemiseen riittää.

Olen kirjoittanut paljon retkiruuista ja yleensä kokkailusta, mutta myös näistä esikypsytetyistä ja pakastekuivatuista pussiruuista useastikin. Joskus tein Retki-lehteen jutun, missä muutama ravintola-alan ammattilainen vertaili eri pussiruokamerkkien kana-aterioita keskenään. Olen syönyt pussimuonia omilla retkilläni ja ruokkinut niillä erilaisia porukoita. Keitinesittelyissä ja -koulutuksissa sekä messuilla olen maistattanut ihmisillä näitä valmiita retkiruokia monet kerrat ja  esimerkiksi parina viime kesänä olen TV-tuotannoissa muonittanut esiintyjiä ja kuvausryhmiä yhteensä yli 300:lla pussilla. Näistä on tullut myös hyvää tietopohjaa, sillä ruoka kirvoittaa kielet ja ruuan mausta saa mukavasti rupateltavaa. Palautetta on ruuista tullut, joskus aika kärkevääkin.

Kuvaukset ovat alkamassa ja ruuat odottelevat jakamista.

Suomessa on muutamaa retkiruokamerkkiä kaupoissa ja melkein toinen mokoma maahantuojilla, mitkä eivät ole saaneet tuotteitaan kunnolliseen jakeluun. Niissä on yllättävän paljon keskinäisiä eroja, enkä tarkoita pelkkää makua. Joidenkin merkkien tuotevalikoiman ruuillakin saattaa keskenään olla isoja eroja koostumuksessa, maussa, mausteisuudessa, suutuntumassa ja muissa asioissa. Jotkut maistuvat maukkailta ja pitävät näläntunteen poissa pitkään. Valitettavasti osa ruuista aiheuttaa kovia ilmavaivoja, jotka tutussa porukassa vain naurattavat, mutta pitkän päälle ovat sangen kiusallisia.

Keltainen pussiruoka Englannista testiin

Minulle aukeni tilaisuus ottaa tuoreeltaan testiin uusi englantilainen retkiruokamerkki Summit to Eat. Se on vanhan suuren elintarvikekuivaamon tuote, minkä he lanseerasivat vuosi sitten, kun amerikkalainen Mountain House vetäytyi Euroopan markkinoilta. European Freeze Dry Ltd oli valmistanut Mountain Housen, mutta merkin keskittäessä tuotannon Yhdysvaltoihin, se päätti luoda oman retkiruokabrändin.

Osaamista löytyi, joten uusikin ruoka tehtiin parhaalla mahdollisella tavalla. Summit to Eat valmistaa ensin aterian ja kuivaa sen vasta sen jälkeen, kun yleisempi tapa on pakata reseptin mukaisessa järjestyksessä yksittäiset kuivatut ainekset pussiin. Valmiissa ruuassa tämän huomaa paremmin sekoittuneina aromeina ja mausteina. Valmistustavan ansiosta ruuat ovat maukkaita ja täysin ilman lisäaineita. Valmistaja kertookin, etteivät heidän tuotteensa sisällä natriumglutamaattia, palmurasvaa, maltodekstriiniä tai keinotekoisia aromeja.

Ruoka valmistetaan pussiinsa lisäämällä kuuma vesi esimerkiksi termospullosta.

Summit to Eatin tuoteperheessä on 13 eri makua. Osa niistä on aamupaloja ja osa jälkiruokia, mutta pääruokaosastolla on hyvin vahva edustus. Kana, nauta ja lohi ovat valikoimissa. Tuoteselosteesta näkee hyvin, että kyseessä on rehellisesti liha, eikä soija tai vain kanan maku. Sinänsä ei kasvisvaihtoehdossa ole  mitään vikaa, kunhan tietää sen ruokaa ostaessaan.

Summit to Eat hemmottelee retkeilijöitä muun muassa nautapadalla ja perunoilla, lohi-parsakaalipastalla, paistetulla riisillä ja kanalla tai pastabolognesella.

Sen sijaan varsinaisia kasvisvaihtoehtoja ei valikoimassa ole montaa. Se on ehkä merkki brittiläisyydestä ajattelutavasta, että tehdään näitä hyviä perusjuttuja nyt ensin ja lähdetään muotivirtausten perässä vasta myöhemmin. Ei kai sillä ole niin väliä, kunhan ne perusjutut tekee hyvin. Ja nämä on tehty, sillä kaikki maistamani Summit to Eat -ruuat ovat erittäin maukkaita. Heikkoa makua ei ole yritetty piilottaa mausteilla. Suolaa on sopivasti ja eri ainesosatkin erottuvat suussa mukavasti.

Retkikeitin kiehauttaa veden nopeasti.

Summit to Eat -ateriat on valmistettu runsaista aineksista ja niissä on tarkkaan mietitty koostumus. Se tekee niistä täyteläisiä ja luotettavia. Maun varjolla ei ole tingitty terveellisyydestä tai energiasta. Ateriat sisältävät paljon proteiinia, kuitua sekä reippaasti energiaa, on sitten kysymys pääruuasta, jälkkäristä tai aamupalasta.

Vaikka itse en ole kasvissyöjä, niin moni muu retkeilijä on. Summit to Eatin ehkä ainoa heikko puoli on valikoiman kapeus ja kasvivaihtoehtojen vähyys. Kapeaan sortimenttiin on kuitenkin saatu mahtumaan viisi selkeästi aamupalaa tai jälkiruokaa, mutta vain kaksi varsinaista vegeruokaa, juustomakaroni ja chilikasvikset riisillä. Toisaalta merkki on ollut markkinoilla vain vuoden, joten tämä on toivottavasti ollut vasta starttipaketti.

Aamun voi aloittaa Summit to Eatin juustoisella munakokkelilla tai vadelmaisella kaurapuurolla. Jälkiruoaksi voi valita kirsikka-suklaamousseja granolalla, vaniljakastiketta ja omenacrumblea tai mansikkaista riisivanukasta.

Tavalliseen sipulikeittoon on lisätty itse tehtyjä krutonkeja ja Summit to Eatin kuivattua cheddar-raastetta.

Sekoituspakkaukset pistävät mielikuvituksen laukkaamaan

Sekoituspakkaukset ovat sellainen lisä, mikä tekee Summit to Eatin täysin erilaiseksi, verrattuna markkinoilla oleviin kilpaileviin merkkeihin. Sekoitukset ovat paperikassiin pakattuja kolmen ruoka-aineen settejä. Kasvissekoituksessa on omiin pusseihinsa pakattuja grillattuja paprikoita, karamellisoitua punasipulia ja vihreitä papuja. Juustosekoituksessa on cheddar-raastetta, mozzarellaa ja parmesaania, ja siis kaikki omiin suljettaviin pusseihinsa pakattuina. Marjasekoitukseen kuuluu pussilliset mustikkaa, vadelmaa ja mansikkaa.

Kuivaamalla tosiaan saadaan painoa pois ja pakkauskokoa pieneksi, makua ja ravintoarvoja hävittämättä, mutta tuoreen tuotteen lähtöpaino, verrattuna lopputulokseen, yllättää aina. Esimerkiksi 30 grammaan kuivattuja vihreitä papuja on käytetty 275 grammaa tuoreita. Mozzarellaa on pussissa 90 gramma, kun se tuoreena painoi 190 grammaa. Mustikkapussi, mikä on poimittuna painanut 350 grammaa, on kuivattuna enää vain 45 grammaa.

Sekoituspakkauksilla saa valmisruokiin paljon uusia vivahteita. Juustomakaronipussiin voi laittaa vaikka papuja ja sipulia. Kaupan peruskaurapuuropussista saa marjaisaa, kun lisää sinne kuivattua mustikkaa tai mansikkaa. Yksinkertaisen sipulikeitonkin jalostaa herkulliseksi, kun laittaa sekaan krutonkeja ja Summit to Eat -juustosekoitepakkauksesta cheddaria ja parmesaania. Herkullista.

Sekoitepakkauksissa on kolme erillistä pakettia, jotka on pakattu suureen paperipussiin.

Tiskaa vain lusikka

Jokainen Summit to Eat ruokapussi, aamupaloista pääruokiin on pakattu sulkumekanismilla varustettuun alumiinipussiin. Pussien pohja on laaja, joten sen saa seisomaan itsekseen. Ateria valmistetaan kaatamalla pussiin kuumaa vettä. Pussin sisäpinnalla on merkkiviivoja, joista näkee tarvittavan vesimäärän. Vesi sekoitetaan lusikalla niin, että nurkissakin olevat kuiva-ainekset kastuvat. Pussin suu suljetaan ja odotellaan muutama minuutti. Sen jälkeen ruoka on valmista syötäväksi suoraan pussista. Tiskiä tulee vain lusikasta.

Summit to Eat valmistuu todella nopeasti, sillä ainekset pehmenevät muutamassa minuutissa. Se on myös tämän tyyppisten retkiruokien idea. Markkinoilla on ruokia, joiden valmistumista täytyy odotella jopa 15 minuuttia. Se on aivan liikaa, sillä eristämättömässä pussissa oleva neste on jo ehtinyt jäähtyä, ennen ainesten pehmenemistä. Kylmää ruokaa on ikävä syödä.

Pussiruokien valmistus on siis hyvin yksinkertaista, kun lisäksi tarvitaan vain kuumaa vettä. Se, että keittääkö veden retkikeittimellä, nuotiolla, hellalla, vedenkeittimellä tai jollain muulla, on ihan sama. Se myös antaa vapauksia valita kuhunkin tilanteeseen sopivan tavan. Kuuman veden voi yhtä hyvin kuljettaa maastoon termospullossa. Tarkkaan ottaen, ei sen veden tarvitse olla edes kuumaa, kylmäkin käy, mutta silloin ruuan maku ei varmasti ole elämys.

Suklaamousse kirsikoilla on valmistettu isoon Kupilka 37-kuppiin.

Summit to Eat -retkiruuan voi valmistaa myös lautaselle, isoon kuppiin, kattilaan tai paistinpannulle. Eli ei sitä mikään pakko ole syödä pussista. Tarvitaan vain luovuutta ja avarakatseisuutta. Ruoka on tehty syötäväksi ja mitä helpommin ja mukavammin sen saa nautittua, niin aina parempi.

 

Erittäin mielenkiintoinen tuote – ja maukas

Summit to Eat on erittäin mielenkiintoinen tuttavuus. Jo pelkästään makunsa puolesta se ansaitsee vilpittömät kehuni. Markkinoilla on pari-kolme merkkiä, jotka maussa pääsevät Summit to Eatin kanssa samalle viivalle. Ei ole yllätys, että Real Turmat on niistä yksi, sillä norjalaisen merkin valmistusmenetelmä on samankaltainen brittimerkin kanssa.

Summit to Eat häviää selkeiden kasvisvaihtoehtojen määrässä monelle merkille. Saksalainen Trek’n Eat erottuu tässä kategoriassa edukseen, eikä sen aterioiden maussakaan ole valittamista. Sekoitepakkauksien vihanneksilla ja marjoilla saa kasvissyöjätkin varioitua aterioitaan.

Säilyvyysaika erottelee jyvät akanoista. Markkinoilla on merkkejä, joiden parasta ennen päivä kolkuttelee jo kolmen vuoden päästä, kun se on yleensä viisi niissä paremmissa merkeissä. Summit to Eat -ruuille luvataan jopa seitsemän vuotta säilyvyyttä. Se on paljon. Sekoituspakkauksien parasta ennen tulee kahdessa vuodessa täyteen.

Mustikka näyttää mustikalta, kuivattunakin.

Se missä Summit to Eat kaipaisi vielä viilaamista, on paketin tekstit. Etupuolelle täytyisi ehdottomasti saada merkinnät, jos ruoka on laktoositon, gluteeniton tai vastaavaa. Allergeenit löytyvät kyllä lihavoituna tuoteselosteesta, mutta ei se oikein riitä. Samoin tarvittavan veden määrää kuvaavan viivan kirjain täytyisi olla helpommin näkyvillä ja valmistumisaika. Ne on painettu tuoteselosteeseen viidellä kielellä ja hyvin pienellä präntillä, mutta olisi niin kätevää, jos yhdellä silmäyksellä näkisi tarvittavan tiedon. Ja pussissa olisi siihen kyllä riittävästi tilaa.

Mutta ehkä kuitenkin kaikkein parasta, millä Summit to Eat erottuu retkiruokien suuresta joukosta, on terveellisyys. Aika monesta kilpailevasta merkistä löytyy palmuöljyä tai muita aineita, mitkä kyllä ovat tietyissä rajoissa sallittuja, mutta ei kuitenkaan niin suositeltavia. Kun käytetään vain parhaita raaka-aineita ja jätetään kaikki keinotekoinen pois, on tulos kuin kotikeittiössä tehty. Summit to Eat on juuri sitä.

 

Hinta: 6,50 – 7,50 euroa ja sekoituspakkaukset alk. 11,90€

Lisätiedot: https://www.summittoeat.com/

Maahantuoja: http://www.biwak.fi/summit-retkiruoka-c-154.html

Näin valmistuu aamupalapuuro:

Summit to Eat testauksia videolla:

 

Tässä on sekoitepusseista kertova video:

Tässä alla on lisää testikuvia:

Tästä valmistuu juustomakarooni-ateria.
Keittimellä kiehautettu vesi kaadetaan pussiin.
Juustomakarooniin on lisätty nyt vesi.
Vesi on pussissa ja nyt odotellaan muutama minuutti.
Porinmatin päällälämpenee pannussa vesi ja ruoka odottelee syöjäänsä.
Jokaisessa pussissa on tiivis sulkijamekanismi.
Pastabolognese ja Kanafajita riisillä valmiina popsittavaksi.
Veden voi keittää myös Kelly Kettlellä.
Pussin sisällä oleva mitta-asteikko näyttää tarvittavan veden määrän.
Tavallinen pikakaurapuuro on valmistettu Kupilkaan ja piristävä marjaisa maku saatu aikaan lisäämällä kuivattuja mustikoita sekaan.
Ruoka kannattaa sekoittaa hyvin, että vesi pääsee joka puolelle.
Vain (kylmää) vettä perään, niin tässä on kohta suklaa moussea kirsikoilla ja kekseillä.
Share