/ / Loue on kansallisaarre, joten kerätään tieto talteen

Loue on kansallisaarre, joten kerätään tieto talteen

with Ei kommentteja

* Nyt on tullut aika kirjata muistikuvat ja tarinat louteen historiasta.

* Nyt täytyy pelastaa viimeiset jäljellä olevat louteet tuhoutumiselta.

* Nyt on aika nostaa loue arvoiselleen paikalle suomalaisessa retkeilyhistoriassa.

* Olethan mukana tallentamassa tietoa jälkipolville?

Lue lisää ja ota osaa perinnekeräykseen.

”Minä olen mielelläni se louehistorian kerääjä ja tallentaja, siis jonkinlainen Louteiden Lönnrot.”

10478354_4849593374925_1290343786372293183_n
Kuva: Suomen Metsästysmuseo

Loue on aito suomalainen avotulimajoite, jonka nykymuodon lanseerasi kirjailija A.E. Järvinen jo 1930-luvulla. Tulilla louteen suojissa voi yöpyä läpi vuoden ja rakovalkean loisteessa loue on ollut monille suuri eräelämys jo yli 80 vuoden ajan. Kiilamainen loue tarjoaa suojaa myös sadekelillä. Loue on parhaimmillaan kahdelle hengelle, jotka mahtuvat täysin kankaan alle. Talvella sen erinomaisuus korostuu, sillä se on perinteistä kangaslaavua lämpimämpi ja parempi vaihtoehto. Louteessa nukutaan ”kylkipaisteella” jolloin nuotion lämpö välittyy koko kehoon ja heijastuu korkean seinän ansiosta vielä nukkujan taaksekin. Laavussa sen sijaan lämpöä saa pää tai vaihtoehtoisesti jalat, riippuen kumpi pää tulta kohden nukutaan.

retkinikkari-776
Kuva: Suomen Metsästysmuseo

Kullervo Kemppinen nosti louteen kukoistukseen 1960-luvulla, joilloin louteesta viimeistään tuli todellinen ja tärkeä osa suomalaista retkeilykulttuuria. Louetta käyttivät vuosikymmenten ajan menestyksellä lapinkävijät, metsästäjät ja partiolaiset. Viime vuosina sen käyttö on vähentynyt ja laavut sekä vaellusteltat ovat sen kohta syrjäyttäneet täysin.

Loue on jotain hyvin suomalaista, sillä sitä ei tunneta muualla maailmassa. Avotulimajoitteita on toki ympäri maailmaa, mutta täsmälleen louteen kaltaista majoitetta ei ole, kuin Suomessa. Loue on juuriltaan saamelainen ja merkitsi alunperin kangasta jolla kota-asumus katettiin. Puolikasta, yhdellä louekankaalla katettua kotaa on käytetty pohjoisessa Suomessa ja muuallakin maassa kaikenlaisilla metsäreissuilla. Kantotulet ja rakovalkeat lämmittivät kulkijoita tiukoillakin pakkaskeleillä. Kun louekangas aikoinaan katettiin usean puurangan varaan, oli A.E. Järvisen louteen ajatuksena seistä yhden seipään varassa. Se nopeutti louteen pystyttämistä ja muotoiltu kangas oli perinteistä mallia huomattavasti kevyempi.

retkinikkari-0270
Saamelaiseen tyyliin louekankaalla katettu yöpymissuoja

Olen tutkinut louteen historiaa ja tunnen, että nyt on viimeiset hetket toimia. Vaikka olen kirjoittanut louteen historiasta muutamankin kohtuullisen laajan artikkelin, on silti paljon perinnetietoutta ja kulttuurihistoriaa vielä levällään. Olen päässyt tutkimaan Suomen Metsästysmuseon arkistoja ja löytänyt Kullervo Kemppisen piilossa olleen alkuperäisen itse tehdyn louteen, mutta nekin ovat vain osa tämän hienon tuotteen tarinaa.

Olen pitänyt louteista esitelmiä ja ollut niitä Englannissa esittelemässä. Louteelle on kasvava kiinnostus ja selvä asema vaikka bushcraft-harrastuksessa ja lähiretkeilyssä. Olen ollut mukana elvyttämässä louekulttuuria ja luomassa Kemppisen ohjeiden mukaisesti tehtyä loue-sarjaa. Onneksi louteen valmistajia on Suomessa vielä edes kourallinen jäljellä, joten perinne voidaan pitää hengissä. Historia kuitenkin täytyy kerätä talteen, ja minä mielelläni voisin olla se kerääjä sekä tallentaja, jonkinlainen Louteiden Lönnrot.

retkinikkari-9564
Suomalainen loueleiri The Bushcraft Showssa Englannissa toukokuussa 2015

Pyydän apuun kaikki suomalaisesta retkeilykulttuurista kiinnostuneet retkeilijät, metsästäjät, partiolaiset, vaeltajat ja kaikki muut mahdolliset tahot.

1. Kerro kokemuksesi: jos sinulla on omia kokemuksia loueretkeilystä, louteessa nukkumisesta, pystyttämisestä, jne. Kirjoita aiheesta ja kokemuksitasi pieni tarina ja lähetä minulle.

2. Jos tiedät tuttavapiiristäsi jonkun loueretkeilijän, pyydä häntä kirjoittamaan kokemuksistaan.

3. Vanhat valokuvat kiinnostavat, joten jos albumissasi on kuvia loueretkeilystä, otan mielelläni vastaan niitä paperi-tai digikuvina. Kuvat mieluiten julkaisuluvalla, sillä historia pääsee joskus vielä esille messuille ja kirjan kansien väliin.

4. Kerään vanhoja louteita, joten jos sinulla, seuralla, lippukunnalla tai jollain on varastossa vanha loue, rikkinäinenkin, otan kaikki mielelläni sellaisia lahjoituksena vastaan. Loue saa olla ”tehdastekoinen” tai itse ommeltu. Toivon niiden mukaan pientä tekstiä kappaleen historiasta, mikäli on tiedossa, eli koska hankittu, kuka tehnyt, missä sillä on reissattu, jne.

Louteista on suunnitelmissa järjestää näyttely ensi vuonna ja sinne kaivataan materiaalia. Louteiden ohella minua kiinnostavat muutkin vanhat avotulimajoitteet, joten käytöstä poistetut laavut, erätoverit, ym. otan myös mielelläni vastaan.

5. Kaikki muu louteisiin liittyvä materiaali kiinnostaa. Eli jos löytyy vanhoja lehtileikkeitä, missä niitä on esillä, kuvia, mainoksia, tarinoita, jne. kannattaa toimittaa keräykseen. Omat tai muiden kaaviokuvat itse tehtyihin louteisiin, otetaan mielellään talteen.

retkinikkari--2
Onko sinulla muistoja loueretkistä? Kerro niistä minulle.

Kaikenlaisissa loueasioissa toivon yhteydenottoa:

joppe@retkinikkari.fi

Suuret kiitokset etukäteen kaikille panoksestanne.                         Tutkikaa varastonne sekä arkistonne ja jakakaa viestiä myös muualle.  Nyt joukolla kansallisaarteita tallentamaan.

retkinikkari-

Linkin takana on lisätietoa louteen historiasta kiinnostuneille: http://www.suomenerataito.fi/erataidot/louekankaan-historia/

otsikkokuva: Suomen Metsästysmuseo

Share